On aika ottaa lusikka kauniiseen käteen. Loppuvuoden selvät sävelet muuttuivat alkuvuoden hämmennykseksi: niin mitä mun pitikään tehdä ja miten? Tehdä tutkimus ja kirjoittaa kirja? Miten semmoinen rakennetaan? Ehämminäosaa.
Olen välähtävinä hetkinä kirjoittanut pieniä hajakappaleita ja tallentanut niitä kansioon “INTTÄRI” milloin milläkin tiedostonimellä. Tavallaan se on pitänyt yllä uskoa siitä, että asia etenee. Toisaalta se taas hajottaa ajatuksia entisestään – en ole hajakappaleiden kirjoittelija; en osaa luultavasti yhdistellä niitä tulevaisuudesa toisiinsa kuitenkaan. Hyvä jos muistan mitä olen milläkin tarkoittanut.
Tapani tehdä on toisaalta kaoottinen, intuitiivinen. Toisaalta se edellyttää järjestelmällisyyttä. Ainakin tällä hetkellä järjestelmällisyys, hallinnan tarve, tuntuu nousevan pintaan. (Siihen viittaa myös kasvava tarve siivota työhuone ja uudelleenjärjestellä koti.) Siispä ollaan järjestelmällisiä. Tässä alkukevään To Do for Inttäri -lista:
- ota uudet printit a) infolomakkeista ja b) teemakertomuksista
- ota henkilö kerrallaan “työn” alle ja
- kuuntele haastattelu
- raportoi sisältö, litteroi (tai ainakin merkitse litteroitavaksi) kiinnostavalta tuntuvat kohdat
- vertaa teemakertomukseen (+ molempia infoon, jos paljon matskua)
- tarkastele mahdollisia verkkosisältöjä (tai järkevää määrää niistä, jos paljon)
- tee kokoava raportti julkaisujen ja kertomusten sisällöstä; pidä havainnointi-/kenttäraporttitasolla, älä tulkitse
- helmikuussa: täydennä kaksi aloitettua raporttia, hoida kuntoon viisi uutta
- maaliskuussa: raportoi loput, aloita tulkintaa (jos aikaa jää)
- huhtikuussa: interpret like hell! Toisin sanoen:
- pohdi toimintaa ja kertomuksia suhteessa toisiinsa
- ota vastaan uudet ajatukset ja merkitykset: mikä kussakin kertomuksessa yksin ja kaikissa (useimmissa) yhdessä on tärkeää?
- älä takerru jo tekemiisi puolitulkintoihin (siksi uudet printit myös), vaan anna uusien syntyä
- älä hylkää tai torju vanhaa; voi olla että se vain vahvistuu
- MUISTA HUOMOIDA tutkimuskutsusi muotoilujen/tukikysymysten vaikutus kerrontaan!
Ehkäpä tällä keinolla järjestys palautuu ja alkuun hyvin hahmottunut mutta sittemmin kadonnut kokonaiskuva aineistosta muodostuu uudelleen, tuoreena. Sitten voikin taas siirtyä luovaan kaaokseen. 
February 24, 2011 at 8:00 pm
Kuulostaa varsin loogiselta etenemiseltä ja aika lailla prikulleen omalta To Do -listalta. Tsemppiä ja sinniä!
February 28, 2011 at 1:48 pm
Kiitos samoin – ja onnea!
Oikeastaan pitäisi editoida tuota tekstiä vähän: aloin pian sen kirjoitettuani lukea Haastattelun analyysi -opusta, joka alkoi sen toteamisella, että aineistonsa kerättyään ja “esitulkintoja” luotuaan tutkija voi hämmentyä: mikä tää aineisto nyt oikein on, mitä sillä voi tehdä, voiko mitään. Silloin kuulemma aletaan lukea aineistoa uudestaan aiemmista kysymyksistä irrottautuen, “avautuen” aineiston mahdollisuuksille (tms.).
Tuuletin siinä sitten että jee, luulin olevani umpikujassa ja olenkin normitilanteessa – homma siis etenee just kuin pitää.