Jähmeää, hidasta, vaikeaa, vierasta… kiinnostavaa kyllä, mutta hitaasti aukenevaa. Uh.
Joitakin kuukausia sitten tyrkytin tekstini julkaisuun, joka on tarkoitettu erään tietyn alan tutkijoille, alan, josta tiedän aivan liian vähän. Sinänsä yllättävää oikeastaan, ettei artikkelia hylätty saman tien, mutta täysin syystä sain erittäin kriittiset referee-lausunnot.
Niiden myötä oli todettava, että tekstin uudelleen kirjoittaminen edellyttää tiukkaa lukemisjaksoa. Millainen tampio nyt yleensäkään yrittää sanoa jotain jotain erityisalaa sivuten tuntematta kunnolla sen uudempaa tutkimusta (tai kovin monipuolisesti klassikoitakaan)?! Joten tekstien pariin siis. Lausunnoissa oli hyviä ehdotuksia, joista useimmat onnistuin saamaan käsiini (♥ verkkoartikkelit ja Ebrary ♥). Hyvä hyvä, mutta…
…ensimmäisen artikkelin kahlaamiseen ja muistiinpanojen tekemiseen meni puolitoista työpäivää.
Enkä oikein siltikään tajunnut. Miten hidas sitä voi ihminen oikein olla? Kauhulla ajattelen sitä, että suurin osa muista lukuehdotuksista on ihan kirjoja. Selailu ei riitä, koska on opittava ymmärtämäänkin tuosta jotain. Jos tällä tahdilla etenen, niin huh. Ja aikataulu on kireähkö. Etenkin, kun muitakin kirjoitusprojekteja on, ja heinäkuun ajan “työkaverina” 2-vuotias ikiliikkuja.
Olisikohan kannattanut pysyä ihan lestissään vaan? 
(Ja sitten taas – mikähän se meikäläisen lesti oikein on?)
