Uusia alkuja ja vanhoja juttuja.

Lokakuun 15. kirjoitin aloittavani loppukirin. Tasan kuukausi siitä, 17.11. väitöskirjani lähti esitarkastukseen ja palannee sieltä joskus helmikuussa. Sen jälkeen olen kieltämättä tuntenut olevani hieman tuuliajolla. Aloitin melkein heti rutistuksen jälkeen todennäköisen post doc -aiheen taustaopiskelun, sillä siihen liittyvä kurssini alkaa jo helmikuussa. Koska kyseessä on teema, josta en tiedä käytännössä mitään, tietoa on tosiaan lähdettävä hankkimaan ihan perusteista. Väitöskirja puolestaan kaipaa vielä teknistä korjailua, jota voi suorittaa lausuntoja odotellessakin. Lisäksi on ollut abstraktia Kirjoittamisen tutkimuksen symposiumiin ja artikkelipyyntöä erään julkaisun teemanumeroon (tuntui jotenkin hyvin eksoottiselta, että minulta pyydettiin tekstiä enkä päinvastoin itse joutunut tyrkyttämään aihettani).

Olen saanut abstraktin tehtyä, etsinyt erään vanhan artikkelini siitä kiinnostuneelle toisen yliopiston opiskelijalle, olen lueskellut ja tehnyt muistiinpanoja julkisuudesta ja julkkisuudesta. Lisäksi olen innostunut eräästä toisesta teemasta, johon liittyvässä hankehakemuksessa varmaan olen mukana alkaneena vuonna.

Ja olen pihalla kuin lumiukko, mikäli näin epätieteellinen ilmaisu hyväksytään.

Olotila on tietääkseni ihan normaali vastaväitelleille, ja varmasti myös monille tässä vaiheessa oleville. Vuosien keskittyminen tiettyyn asiaan on väliaikaisesti — pian lopullisestikin — ohi. On suunnattava katse uusiin teemoihin, otettava selvää uusista konteksteista ja ennen kaikkea otettava entistä suurempi vastuu omasta tutkijanurasta. Miten? Minäkö? Emminäosaapystyhui. Toki omaan ammattitaitoon olisi syytä tässä vaiheessa jo luottaa, mutta uuden elämänvaiheen edessä mieli on aina vähän epävarma, vaikka kuinka koettaisi osaamistaan ja ansioitaan kerrata. Omaa epävarmuutta lisää vielä epätietoisuus siitä, kauanko työkyky säilyy ja millaisena. Yritän kuitenkin olla ajattelematta sitä liikaa; olen sitoutunut valitsemaani ammattiin ja haluan jatkaa työtäni niin kauan kuin siihen riittävän hyvin kykenen. Toivon toki myös huomaavani itse sitten joskus, ellen enää kykene, ja osaavani ajoissa poistua takavasemmalle. Siihen asti katse on eteenpäin ja yritän luottaa omaan osaamiseeni.

Ammattitaitoaan pitäisi toki myös osata markkinoida. Olen kovin huono esim. jakamaan alani linkkejä Facebookissa, en twiittaa, LinkedIn-tili on päivittämättä ainakin kolmatta vuotta, enkä ole muistanut ajantasaistaa Academia.edu-sivuanikaan aikoihin. Tämä bloggaaminenkin on päiväkirjamaista ja keskustelutaidotkin kaipaisivat hiomista. Miten siis tehdä itsensä näkyväksi osaajaksi — pelkkä tutkimusteksti ei siihen tänä päivänä riitä, vaikka se toki onkin kaiken pohja. En tiedä vastausta. Tai tiedän. Juuri nuo asiat, joissa en ole kunnostautunut; verkostoituminen, fyysisen ja virtuaalisen näkyvyyalueen laajentaminen, kansainvälistyminen… Enemmänkin en tiedä, miten opettaisin itseni toimimaan niin. Tuttavapiirissäni on muutama erinomainen verkostoituja, joilta varmasti saisi vinkkejä, mutta itseäni kehotus “menet vaan esittäytymään ja alat puhua” ei toistaiseksi ole auttanut. Miten nelikymppinen ihminen voi olla näin ujo, en aina itsekään käsitä, mutta liittynee samaan epävarmuuteen, joka saa vähättelemään ammattitaitoa omassa mielessä.

Tuleva vuosi alkaa apurahalla, työsuhteeni JUNO:on on lopussa. Toukokuun jälkeinen rahoitus on mysteeri, mutta rahoituksen puute ei tällä alalla tarkoita työn puutetta, ellei niin halua. Nyt, kun kaikki työt vähän tökkivät ja on vaikea tarttua asioihin, on hyvä hetki asettaa tavoitteita vuodelle 2015.

  • päätä post doc -aiheesi ja ala työskennellä
  • hanki rahoitus
  • opettele itsevarmuutta ja verkostoitumista
  • lisäksi on toki pienempiä tavoitteita, kuten hyvän kurssin tekeminen, väitöskirjasta tiedottaminen, ja suurempia, kuten
  • väittele ja valmistu

Tammikuussa valmistelen kurssia, symposium-esitelmää ja teen vähintään yhden artikkeliabstraktin.
Helmikuusta alkaen opetan; silloin toivoakseni myös viimeistelen väitöskirjaani.
Maaliskuussa kirjoitan yhtä tai kahta artikkelia ja opetan; jos optimistisimmat laskelmat käyvät toteen, myös väittelen.
Huhtikuu on sitten kevään murhe.

Hyvää uutta vuotta!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: